Göttinger Predigten im Internet
hg. von Ulrich Nembach und Johannes Neukirch

Lätare, 10. März 2002
SAARNA 4. PAASTONAJAN SUNNUNTAINA (LAETARE)
Jes 54:7-10, Silja Forsberg

Oletteko olleet mukana luokkakokouksessa? Kun vuosien tai vuosikymmenien jälkeen kohtaa niitä, joiden kanssa kerran vietti päivittäin monia tunteja yhdessä, kokee monenlaisia tunteita. Kun sitten aletaan kertoa tapahtuneista asioista kunkin elämässä, kohtaa uskomattomia tarinoita. Miten eri tavalla elämä on vienyt samassa lukkahuoneessa opiskelleita ystäviä! Toisen elämään mahtuu paljon iloa ja menestystä, toinen taas on saanut painia raskaiden ja järkyttävien asioiden puristuksessa. Vaikka yksityiset elämäntarinat ovat hyvin erilaisia, ovat kulunut aika ja sen vaihtelut yhteisiä. Silloin oli se ja se vuosikymmen, tavat ja ajan henki oli sellaista. Nyt eletään euroaikaa, on tapahtunut edistystä, mutta jotkut asiat ovat huonommin kuin silloin. Ne, jotka ovat eläneet sota-ajan, palaavat aina muistoissa yhteisiin pelon ja surun hetkiin.

Miten voi ihminen päästä vaikeitten aikojen läpi? Miten voi kestää oman elämän synkkiä aikoja?

Meille opetetaan kyllä nykyisin elämänhallintaa. On erilaisia kursseja, joilla neuvotaan ottamaan henkiset voimavarat käyttöön. Mutta perimmäiseen pelkoon ja ahdistukseen eivät mitkään elämäntaidon kurssit anna apua. Syvin turvattomuus nousee pelosta, että itse Jumala on kääntänyt selkänsä meille ja hylännyt meidät. Vaikeat asiat, sairaudet ja vastoinkäymiset ymmärretään usein merkiksi Jumalan rangaistuksesta meille.

Voihan olla, että omatuntomme todistaa meidät syylliseksi jossain tietyssä kohdassa, joka nyt vaivaa ja saa aikaan epävarmuutta. Vanhassa testamentissa puhutaan usein siitä, miten Israelin kansa koki vaikeita aikoja ja ymmärsi niiden olevan Jumalan kuritusta jostain tietystä rikkomuksesta. Koko kansan joutuminen pakkosiirtolaisuuteen oli profeettojen mukaan seurausta siitä, että kansa oli etääntynyt Jumalasta. Jumalan tahdon vastainen elämäntapa oli levinnyt ihmisten keskuuteen.

Kun kansa joutui pois omalta maaltaan, kun pyhä kaupunki menetettiin, ymmärrettiin Herran kurittavan omaa kansaansa. Kun kansa sai kuulla vapautuvansa pakkosiirtolaisuudesta, se koki valtavan käännekohdan elämässään. Kysymys ei ollut vain ulkonaisesta olojen muutoksesta, vaan myös henkisestä ja hengellisestä lupauksesta. Profeetallinen julistus Jumalan pelastavasta toiminnasta halusi rohkaista kansaa, joka tunsi syyllisyytensä ja ymmärsi rikkoneensa synneillään Jumalaa vastaan.

Kun ihminen saa kokea Jumalan armon, kun syyllisyys otetaan pois, silloin mennyttä ei enää surra. Silloin ahdistuksen aika tuntuu lyhyeltä Jumalan ikuisen laupeuden rinnalla. Jumalan vallassa on muuttaa ihmisen elämän kulku. Me voimme luottaa Jumalan voimaan ja rukoilla anteeksiantoa ja käännettä vaikeisiin asioihin. Elämän hallinta ei ole perimmältään meidän vaan Jumalan käsissä. Ei meidän nuhteeettomuutemme sen paremmin kuin rikkomuksemmekaan muuta Jumalan ajatuksia. Jumalan olemus ja toiminta eivät määräydy meistä käsin. Jumala lupaa profeetan kautta, että ahdistuksen aika kestää vain hetken. Vain tuokion voi vaikuttaa siltä, että Jumala on kääntänyt kasvonsa pois, ettei hän ole läsnä elämässä. Koko raamatun sanoma kertoo vahvasti meille, että Jumalan uskollisuus on ikuinen. Ehkä me hätäännymme elämän pimeinä aikoina kuin pieni lapsi, joka hetkeksi kadottaa hoitajansa kasvot näkyvistään. Kyllä Jumala meidät tuntee. Koko ajan hän kantaa huolta meistä.

Jumalan käden varjo on ahdistuksen ja vastoinkäymisen hetkenä pimentänyt hänen hyvyytensä auringon. Jumalahan on tehnyt uuden liiton. Jo vedenpaisumuksen jälkeen sateenkaari kertoi varjeluksesta, jonka Jumala lupasi. Sen jälkeen Jumala yhä uudelleen antoi anteeksi ja uudisti liittonsa kansansa kanssa. Meille Jumalan rakkauden vakuutena on Jeesuksen uhri. Syntien anteeksiantamus ja Jumalan rakkauden vahvin sinetti tulivat ilmi ristin pääsiäisessä. Nooan päivien jälkeen ei enää tuhotulva samalla tavalla hävittänyt maata, mutta Jumalan ja pahan vallan välinen taistelu jatkui. Vasta Vapahtajan täydellinen sovitusteko mursi elämää tuhoavien voimien ylivallan.

Jumalan armo on vahvempaa kuin peruskallio. Jumala teki Kristuksessa rauhan, joka sisältää koko elämäntäyteyden.

Joka luottaa elämänsä eri vaiheissa Vapahtajan sovitustyöhön ja rakkauteen, saa kokea asioiden selkiintymistä, sisäistä omantunnon rauhoittumista ja yhteyttä Jumalaan. Jumala itse hakee meidät sieltä, missä olemme. Hän kääntää kasvonsa Kristuksen hahmossa meihin. Hän armahtaa meitä. Emme elä toiveiden tai uhkausten varassa, vaan Jumalan lupausten varassa. Jumalan sana kantaa meitä niin ilon ja surun, menestyksen ja vastoinkäymisen, sisäisen rauhan kuin ahdistuksenkin keskellä. Armonvakuutus antaa toivon, joka kestää:"Minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi."

Hauptpastorin (i.R.), Probst Silja Forsberg, Finnland
E-Mail: juhani.forsberg@evl.fi


(zurück zum Seitenanfang)